perjantai 28. helmikuuta 2014

Retkeilyä ympäri vuoden Luumäen Huopaisten virralla

Etelä-Karjalan maakunta tarjoaa upeita retkeilypuitteita vaativampaankin makuun. Reittejä löytyy melojille Saimaalta, polkuja maakunnan pohjoisosista ja hyviä pyöräreittejä maakunnan länsipuolelta. Harva retkikohde palvelee kuitenkaan ympärivuotisesti ja harvaan retkikohteeseen pääsee pyörällä, hiihtäen, patikoiden tai meloen.


Tällainen löytyy Luumäen Huopaisten virralta, Väliväylän varrelta. Virta laskee Kivijärvestä Ala-Kivijärveen yhdistäen kaksi isoa järveä. Erilaisin liikkumistavoin ohikulkevalle retkeilijälle löytyy virran varrelta taukopaikka virran ylittävän puisen kävelysillan läheisyydessä.

Taukopaikka on varsinkin Väliväylän reitillä melojien suosiossa, vaikka rantautuminen kajakilla virrasta johtuen aiheuttaa paikoin haasteita.


Huopaisenvirran laavulle johtaa Luumäeltä käsin myös patikointipolku Huopaisenvirran reitti joka on ollut usein talvisin myös hiihdettävissä. Polun ura on leveä ja sitä pääsee eteenpäin vaikkapa lasten rattailla eli retkikohde sopii mainiosti myös perheen pienimmille. Reitin haasteena on ainoastaan kunnossa pito. Syysmyrskyn aiheuttamat metsätuhot aiheuttavat päänvaivaa kulkijalle.


Länsi-Saimaan pyöräreitillä Savitaipaleelta Luumäelle tuleva pyöräilijä ylittää Huopaisten virran melko lähellä laavupaikkaa (n. 2 km poikkeama). Satunnainen pyöräilijä tuskin laavulle eksyy, sillä asfalttitieltä ei ole kohteeseen minkäänlaista opastusta. Sama ongelma on lähes kaikissa Etelä-Karjalan retkikohteissa. Laavuverkosto palvelee kuitenkin pyöräilijöitä siinä missä muitakin retkeilijöitä.

Huopaisten virran laavulle pääsee niin ikään pyörällä perille asti. Luumäeltä tultaessa laavu löytyy virran ylittävän asfalttitien kääntyessä vasemmalle (Ellolantie) Ala-Kivijärven suuntaan eli länteen päin. Risteyksestä jatketaan noin kilometri, jonka jälkeen jälleen vasemmalla puolella tulee kohta, jossa asfalttitie ja hiekkatie kulkevat rinnakkain. Tässä kohdassa pyöräilijän tulee valita hiekka vaihtoehto, joka johdattaa eteenpäin ja alas laavulle. Hiekkatien varrelta tarkkaavainen huomaa laavulle johtavan opastuksen. Toisaalta laavulle vievän uran jo arvaa maaston muodoistakin, onhan laavu lähellä rantaa.

Kirjoittaja: Mikko Ikävalko

Huopaisten virran laavu on suojaisella paikalla metsän keskellä aivan virtaavan veden tuntumassa. Mainio taukopaikka, jossa evästauon lisäksi voi vaikkapa yöpyäkin. Laavun ympärillä kasvaa suuria komeita koivuja, kun taas virran toisella puolen avautuu satumainen sammalten vuoraama kuusimetsä. Alue on monipuolinen luontonsakin puolesta.

Valitettavan usein retkikohteemme ovat joutomailla, tai paikoissa joissa ei ole välttämättä mitään nähtävää. Huopaisten virta on kohde usean eri reitin varrella ja tarjoaa paljon nähtävää ympäri vuoden vauvasta vaariin. Huopaistenvirralle johdattavat retkeilyreitit ovat mahdollisuus  varsinkin tällaisena talvena, kun lumipula on ilmeinen.

Talvipatikointi avaa aisteja. Helmikuussa on jo havaittavissa kevään merkkejä. Toisaalta kuinka moni on reppuretkeillyt ilman suksia helmikuisessa metsässä jossa ei ole lunta? Luonto nukkuu… vai nukkuuko? Ota itse selvää!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Mistä retkikohteita löytyy?

Retkeilypalveluita toteutetaan erilaisilla hankkeilla, joiden jälkeen ylläpidon ja huollon ohella tulee huolehtia siitä, että tieto palveluista on käyttäjien saatavilla. Tiedonhankinnan ja tiedottamisen loputon kohtaamisongelma liittyy myös retkeilyyn. Myös kanavia retkeilypalveluista tiedottamiseen on toteutettu monesti hankkeilla, ja myös tietojen ylläpitämisestä tulee huolehtia.

Minne voisi mennä, missä olisi kivoja laavu- ja nuotiopaikkoja, retkeilyreittejä ja luontopolkuja? Vaikka näistä voisi etsiä:



www.ekarjala.fi/retkikohteet
Etelä-Karjalan maakuntaportaalin osana on jo puolenkymmentä vuotta ollut retkikohderekisteri, josta löytyy noin 140 retkikohteen tiedot. Tämän portaalin tiedot tarkistetaan ja päivitetään tämän kevään aikana. Huomiota korjattavista tiedoista otetaan vastaan, vaikkapa virkistysaluesäätiön sivuilla (jotka nekin uudistetaan kevään aikana) olevalla palautelomakkeella.

Viskistys.info
Suomessa on kymmenkunta maakunnallista kunnallisesti rahoitettua virkistysalueyhdistystä, joukossa Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö. Tämä virkistysalueyhdistysten yhteinen portaali, jossa voi tutustua yhdistysten ylläpitämiin retkikohteisiin, avattiin tämän vuoden tammikuussa.

Outdoorsfinland.com
Käynnissä oleva Outdoors Finland Etelä -luontomatkailun kehittämishanke on kartoittanut retkeily-, melonta- ja pyörämatkailureittejä Etelä-Suomessa, mukaan lukien Etelä-Karjalan maakunnassa. Matkailukohteiksi soveltuvat reitit on koottu Outdoors-portaaliin, jossa on myös mielenkiintoisia artikkeleita reiteistä.
Tämäkin palvelu täydentyy vielä.

Luontoon.fi
Metsähallituksen ylläpitämät kohteet koko maassa. Metsähallitus markkinoi sivustoa mainoslauseella 'Luontoretken alkupiste'. Valitettavasti täältä löytyy vain yksi kohde Etelä-Karjalan maakunna alueelta, sen Siikalahden lintujärvi Parikkalassa. Kansallispuistojen retkeilypalveluista on tällä sivustolla kattavat tiedot.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kokemuksia E10-vaellusreitiltä Rautjärven ja Ruokolahden väliltä


Jos Etelä-Karjalasta löytyy näinkin hieno asia kuin Euroopan kaukovaellusreitti, niin kyllähän sen ylläpitämiseksi tulee tehdä töitä.

Lokakuun puolen välin tienoilla vaelsi pieni porukka lappeenrantalaismiehiä 44 km kolmessa päivässä Ruokolahti-Rautjärvi-reittiä Rautjärven puolelta Ruokolahden urheilukeskukselle. Joonas Talka lähetti seuraavat muistiinpanot rakentavana palautteena reitin ylläpitäjille ja E10-reitin kehittäjille:

- Maisemat olivat sekä hyviä että huonoja. Alueen luonnonnähtävyydet, kuten Iltakivet ja muut isommat kalliot, suolammet, kangasmetsät jne. olivat mukavaa katseltavaa, kun taas jatkuvat hakkuu- ja metsänhoitoalueet eivät. Jäljemmälle tuskin mahtaa yhtään mitään, jollei reittiä muutella sieltä täältä vähän rankemmallakin kädellä.

- Reitti oli em. välillä poikkeuksellisen hyvin merkitty ja oranssilla maalilla tehdyt reittimerkinnät oli ilmeisesti uusittukin kunnosta päätellen lähivuosina, osa kenties jopa tänä- tai viime vuonna. Jopa hakkuualueilla merkinnät oli jätetty paikolleen säästettyyn 1,5 m pitkään puuntynkään. Merkkejä oli sopivin välimatkoin niin, että periaatteessa ilman karttaakin pärjäisi, jos ei reitille osu reitin haarautumiskohtia.

- Laavut olivat hyvässä kunnossa ja hyvin varusteltuja. Sahat ja kirveet eivät olleet lähteneet kävelemään minnekään ja puita löytyi. Kiva homma! Kaakkolammen laavulla nukuttiinkin. Isommat laavu- ja nuotiopaikat olivat suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta sieltä täältä löytyvät pelkät hirsipenkki/pöytä -yhdistelmät pukkasivat hyvää tahtia sientä ja sammalta vähän joka kohdasta, joten niillä ei kyllä tehnyt kauheammin mieli edes pysähtyä saati sitten istua.

- Karttojen saatavuus on erittäin huono. Useampikin reissuryhmästämme kävi Imatran ja Lappeenrannan kirjastoja ja muita mahdollisia toimipisteitä sekä paikkoja läpi löytämättä mitään. Internetistäkään ei mitään varsinaista tulostettavaa reittikarttaa löydy vaikka kuinka etsisi, sillä reittikartanhan on hyvä olla periaatteestakin maastokarttapohjainen niin, että pienimuotoinen suunnistaminenkin onnistuisi jos reittimerkinnät vaikka sattuisivatkin puuttumaan tai tulee joku muu erityistilanne. Saimme lopulta välikäsien kautta viime tingassa kartat, joiden avulla pystyimme suunnittelemaan sopivan reittipituuden viikonlopulle. Ilman tätä viime hetken arkistolöytöpelastusta, joka sekin oli vuodelta 2004, emme olisi välttämättä uskaltaneet lähteä matkaan. 

Kartta ei pitänytkään enää paikkaansa. Mökkiniemessä Ylinen-nimisen järven etelärannalla reitti ei suinkaan ylittänyt Hulkonlahtea kuten kartalle oli merkitty, vaan kiersi nyt Hulkonlahden tietä pitkin lahden ympäri lisäten melkoisesti matkaa. Tässäkään ei muuten ollut mitään kummaa, mutta väsyneenä 20 km päivämarssilla tämä ei hämärtyvässä syysillassa ollut kauhean miellyttävä ylläri. Tästä yllätyksestä johtuen jouduttiin yöpymään ensimmäisessä vähänkään soveltuvassa paikassa, eli Olkanmäellä sähkölinjojen vieressä koivuryteikössä.


- Erityiset levähdyspaikkojen penkit sekä erityisesti kohdekyltit ja "Retkeilyreitti"- nuolikyltit olivat aika huonossa hapessa melkein poikkeuksetta. Kylteistä ja reittiviitoista tärkeintä olisi reitin risteyskohtien selvyys. Nimittäin ilman reittikarttaa saattaa lähteä tietämättään pidemmälle haaralle reitistä. Ei sillä, etteivätkö aikatauluongelmat olisi jokaisen oma asia ja pitäähän reitit osata mitoittaa oman ehtimisensä ja kykenemisensä mukaan, mutta kulkijalle tulisi olla oikea tieto risteyskohdissa, minne reitti vie ja mikä on matka.



- Pitkospuut sekä ojien ylitykset olivat välillä nekin aika heikossa kunnossa ja hyvää vauhtia yhtymässä ympäröivään luontoon. Monessa kohdassa pitkospuiden vieressä pystyi hyvin kävelemään, koska suopohja oli sen verran kuivaa eikä pitkospuita näin ollen pahemmin tarvinnut, mutta tarpeeseen tullessaan liukkaat ja irtonaisuuttaan kiikkuvat puut voivat aiheuttaa loukkaantumisvaaran. Myös jotkut ojien ylityskohdat saattavat olla kokemattomampien mielestä varsin pelottaviakin, kun ties kuinka syvän kuravelliä sisältävän suo-ojan ylittävä "silta" koostuu vain muutamasta liukkaasta jo osittain katkeilleesta ja lahonneesta puunrangasta yhteisleveydeltään hädin tuskin koon 43 maiharin verran.

- En suoraan voi sanoa, että mitä noista kannattaisi lähteä korjaamaan. Ylläpitäjällä on ilmeisesti jokin budjetti joka asettaa rajat, mutta suunnittelemalla, priorisoimalla ja aikatauluttamalla reittiä tulisi voida kohentaa. Lähtökohtaisesti yrittäisin itse tehdä tietysti jotain kaikille edellä luetelluille asioille, jos se vain olisi mahdollista. 

Retkeily on äärimmäisen hienoa toimintaa, joten kaikki vähäkin mikä voidaan tehdä kannattaisi tehdä.

Teksti ja kuvat: Joonas Talka