tiistai 6. tammikuuta 2015

Salpalinjan salat kutsuvat tieto- ja luontoretkelle

Salpalinjan salat kutsuvat tieto- ja luontoretkelle

Tiedätkö mikä on Pohjoismaiden kautta aikojen suurin rakennushanke, jota oli aikoinaan rakentamassa jopa 35 000 miestä? Oletko koskaan kurkistanut korsuun?

Salpalinja on Suomen itärajaa myötäilevä mittava puolustusvarustusten ketju, jota rakennettiin pääasiassa vuosina 1940–41. Kaiken kaikkiaan 1200 kilometriä pitkälle Salpalinjalle on rakennettu 728 teräsbetonikorsua, 3000 kappaletta puisia kenttälinnoitteita, n. 225 km monirivistä panssariestettä ja piikkilankaestettäkin yli 300 km. Taistelu- ja yhdyshautaa kaivettiin yli 350 kilometriä. Vaikka ajan saatossa puiset linnoiterakenteet ovat maatuneet ja kaivannotkin osittain hävinneet maastoon, niin Salpalinja on kuitenkin yksi vahvimmista ja parhaiten säilyneistä toisen maailmansodan aikaisista linnoitusketjuista Euroopassa. Vaikka Salpalinjalla ei koskaan taisteltu, takasi se kuitenkin osaltaan Suomen itsenäisyyden. Tänä päivänä Salpalinja on kiinnostava kohde, johon monet haluavat tutustua ja saada siitä lisää tietoa.
Portaat johtavat luolaan Hostikalla. Kuva: Elina Lyijynen


Jotain jo valmiina... 

Salpalinja kulkee Suomen itärajan tuntumassa halkoen myös Etelä-Karjalaa. Tällä alueella retkeilijä voi jo nyt tutustua Salpalinjaan Hostikalla, Luumäen Askolassa, Rutolassa ja Voisalmessa. Voisalmessa ja Rutolassa kävijä pääsee tutustumaan konekivääri- ja majoituskorsuihin sekä kiviestelinjaan. Askolan alue on vahvasti linnoitettua ja siellä on nähtävillä muun muassa erilaisia korsuja, teräspesäkkeitä, kaivantoja sekä estekivilinjaa. Edellä mainittujen lisäksi Ylämaalla Hostikan ja Kirpun alueella sijaitsee kaksi Salpalinjan 25 luolasta. Näissä luolissa kävijä pääsee käymään sisällä. Lisätietoja Hostikan kohteesta tästä linkistä!

Salpapolun opaste. Kuva: Jarmo Valtonen
Salpalinjan kohteita on otettu matkailukäyttöön myös Kymenlaakson puolella, Virolahden ja Miehikkälän kunnissa. Tällä alueella maastossa kulkee n. 55 km pitkä Salpapolku, jonka lähtöpiste on Virolahden Maja-niemessä. Salpapolun varrella on yli 20 hyväkuntoista korsua ja linnoitetta, joista maastossa olevat opastaulut kertovat tarkemmin. Majaniemestä alkava reitti kulkee pieniä metsäpolkuja ja hiljaisia sorateitä pitkin, poiketen välillä kohteisiin ja panssariesteiden väliin. Matkan varrelle jäävät myös Bunkkerimuseo Virolahdella sekä Salpalinja-museo Miehikkälässä. Taukoa retkeilijä voi viettää Pyyhinlammen rannalla, Jermulassa, Myllylammella ja Muhikossa. Reitti mutkittelee pääosin hiljaisia metsäteitä ja välillä polkuja pitkin Hostikan luolalle saakka. Historiallisen annin lisäksi reitti tarjoaa myös luontoelämyksiä; harvaan asutuissa ja suurissa metsissä viihtyy monipuolinen eläimistö ja kasvisto.

Opastaulu ja laavu Takamaan maastossa. Kuva: Jarmo Valtonen
 
Salpapolun viittoja Syvän Valkjärven tuntumassa. Kuva: Mari Matikainen

...paljon suunnitteilla!

Ylämaan Kirppuun saakka tulevalle Salpapolulle on Etelä-Karjalan puolella suunniteltu jatkoa. Vuoden 2014 loppuun päättyy järjestyksessään neljäs Salpalinjaan keskittyvä hanke Lappeenrannan kaupungin maaseututoimessa. Viimeisimmän, Salpapolku -vapaa-ajan ja yritystoiminnan reitti -hankkeen tavoitteina oli levittää tietoa Salpalinjasta ja järjestää asian ympärille yleisötapahtumia, kouluttaa Salpalinjalle oppaita ja kehittää aiheen ympärille yritystoimintaa, uusia Salpaportaali -nettisivut sekä laatia Etelä-Karjalan alueen Salpapolusta ylläpitoasiat huomioiva reittisuunnitelma.

Vuonna 2014 Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toteuttama Etelä-Karjalan retkeilypalveluiden ylläpito- ja informaatiohanke selvitti alueen reittien kuntoa, ylläpitoa sekä maakunnallisen reittihuoltajan käyttöä. Tämän ja Salpapolku-hankkeen välillä käytiin keskustelua kevään ja kesän 2014 aikana. Virkistysaluesäätiön toteuttamassa hankkeessa havaittujen reittien ylläpito-ongelmien vuoksi päädyttiin Salpapolku-hankkeessa ehdottamaan vaellusreitin sijasta pyöräilyreittiä,
Korsu Orkolassa. Kuva: Elina Lyijynen
eli Etelä-Karjalan puolella Salpapolku muuttuisikin Salpareitiksi. Perusteluina tälle olivat halvemmat perustamis- ja ylläpitokustannukset, taukopaikkojen vähäisempi tarve sekä se, että välimatkat ovat melko pitkät. Pyöräilyreittivaihtoehdossa reitille saadaan yhdensuuntaisen jatkoreitin lisäksi ympyräreitti, jonka varrelle saadaan enemmän ja erilaisia kohteita mukaan (Salpalinjan kohteet sijaitsevat harvemmassa ja vesistön molemmin puolin Kivijärvestä lähtien) 

Pyöräilyreiteille on kysyntää ja ehdotetun reitin varrella on mahdollista hyödyntää olemassa olevia palveluita ja kohteita. Lisäksi olemassa oleva Ylämaan osuus on jo nykyisellään täysin pyöräiltävissä ja Salpapolun eteläpäähän Kymenlaaksoon suunnitellaan polun rinnalle pyöräilyreittiä.  

Suunnitelmat koostuvat kahdesta pyöräilyreitistä, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden, Salpareitin. Salpareitti Kivijärven ympäri on noin 75 km pitkä ympyräreitti Lappeenrannan, Lemin ja Luumäen alueilla. Suunnitelmissa oleva reitti noudattelisi osittain jo olemassa olevaa Länsi-Saimaan kierrosta, mutta nimensä mukaisesti keskittyisi matkan varrella oleviin Salpalinja-kohteisiin. Tämä reitti kulkisi pääasiassa asfalttiteitä pitkin ja Salpalinjan nähtävyyksien lisäksi sen varrelle jäisi muitakin paikallishistorian kohteita, kuten Kotkaniemi Luumäellä, uittohistorian rakenteet Rutolassa sekä Itsenäisyydenpolun kohteet Lemillä. Historian havinan lisäksi reitillä pääsisi nauttimaan upeista järvimaisemista etenkin välillä Lemi - Luumäki.

Pallokorsu kumossa Iitiässä. Kuva: Elina Lyijynen
Toinen Salpareitin osa, Luumäen päivitettävä osuus, on 23,5 km pitkä ja se on jatkoa Virolahden ja Miehikkälän puolella olemassa olevalle Salpapolulle. Askolassa reitti liittyisi myös Kivijärven ympäri kiertävään reittiin, jolloin voidaan ajatella reitin olevan yhtenäinen aina Virolahden Majaniemestä Lappeenrannan Rutolaan tai Lemin kirkolle saakka. Luumäen reitti kulkisi Hostikalta Askolaan idyllisissä maalaismaisemissa, helposti saavutettavia Salpalinjan kohteita esitellen.
Salpareitillä olisi tiestön, kohteiden sekä maisemien puolesta hyvät edellytykset toimia pyöräilyreittinä. Lisäksi matkan varrelta löytyy palveluita. Teitä pitkin kohteet ovat myös helposti saavutettavissa autolla tai miksei vaikka moottoripyörällä. Lisäksi pyöräilyreitti on toki myös käveltävissä.

Tykkiasema Lemillä. Kuva: Elina Lyijynen
Missä mennään?

Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että reiteille on ehdotettu kohteita ja kohdekohtaisesti on mietitty tarvittavia turvallisuutta edistäviä rakenteita sekä retkeilyrakenteita. Myös viitoitusta ja opastaulujen määrää on mietitty. Näille rakenteille on laadittu myös kustannusarviot. Maan- ja tienomistustietoja on selvitetty, mutta lupia ei ole vielä kysytty. Reittisuunnitelmien tulevasta toteuttajasta, ylläpitäjästä tai edes suunnitelmien toteutumisen aikataulusta ei ole vielä varmuutta.

Toteutukseen tulevat vaikuttamaan vielä monet seikat, kuten maanomistajien lopullinen kanta, VT 6:n parantamishanke välillä Taavetti - Lappeenranta, rinnakkaishankkeiden eteneminen sekä alueella mahdollisesti tapahtuvat kuntaliitokset. Salpalinjan kohteiden käytön kohdalla on myös käytävä neuvotteluja Senaatti-kiinteistöjen ja Museoviraston kanssa. Lisäksi hyvin tärkeässä asemassa ovat myös ylläpitokysymykset. Ylläpitotaho ja sen tarvitsema rahoitus on hyvä miettiä hyvissä ajoin, jotta reitin laatu pystytään takaamaan nyt ja pitkälle tulevaisuuteen. Yhtä lailla tärkeää on miettiä reitin tiedottamis- ja markkinointipuoli sekä reitin tueksi mahdollisesti toteutettavat mobiilisovellukset.
Reittisuunnitelmat on kuitenkin tehty ja kaikki asian parissa työskennelleet tahot kokevat Salpalinjan tärkeäksi asiaksi. Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuoteen 2017 mennessä olisi mukava saada näistä suunnitelmista jotain valmiiksi. Salpalinja on jopa maailmanlaajuisesti merkittävä kohde ja se ansaitsee tulla huomioiduksi. Toteutuessaan reittisuunnitelmat toisivat kohteen nykyistä paremmin ihmisten ulottuville ja mahdollistaisivat siihen tutustumisen turvallisesti ja kiinnostavasti myös täällä Etelä-Karjalassa.

Teksti: Mari Matikainen.


 

tiistai 9. joulukuuta 2014

Retkeily talousmetsässä

Monet pitävät parhaina retkeily-ympäristöinä kansallispuistoja ja  muita suojelualueita. Etelä-Karjalan maakunnassa ei ole yhtään kansallispuistoa ja tunnettuja luonnonsuojelualueitakin on vähänlaisesti. Aivan valkeaa aluetta luonnonsuojelun kannalta maakuntamme ei kuitenkaan ole, tästä on kirjoitettu aiemmin otsikolla Luonnonsuojelualueet retkeilyn vetovoimatekijänä. Ei pidä unohtaa, että yksi ensimmäisistä Suomessa 'rauhoitetuista' luontokohteista on täällä, sehän on tietenkin Imatrankosken ympäristö.
 
Tällä kertaa on tarkoitus osoittaa, että talousmetsälläkin on paljon annettavaa retkeilijälle.
 
Kirjoituksen kuvat on otettu Ruokolahden retkeilyreitiltä marraskuun puolivälissä eräänä harmaana sunnuntaina.
 
Ikävin mielikuva, joka talousmetsistä tulee mieleen on hakkuiden aiheuttamat maisemanmuutokset. Moni retkeilijä pahoittaa mielensä, kun huomaa metsän kadonneen ja  tilalle on tullut ruma hakkuualue. Metsäisen ympäristön lajistolle avohakkuu on aina katastrofi. Eläimet voivat hakea uuden ympäristön muualta, mutta kasviyksilöt eivät voi sitä tehdä. Mustikat ja monet sienet häviävät paikalta, ja oman marja- ja sienipaikan tuhoutuminen on tietenkin suuri menetys.


Hakkuun jälkeä ei voi sanoa kauniiksi. Tässä on huomioitu reitti, ja se on jätetty puhtaaksi hakkuutähteistä. Joskus käy ikävä kyllä niin että reitti häviää aukon ylityksen kohdalla - aukaisu on reitinpitäjän tehtävä.
Toisaalta myös avoimilla ympäristöillä on omat lajinsa, jotkin riistalajitkin hyötyvät eri ikäisten puustojen muodostamasta ekosysteemeistä.

Ihmisen perspektiivi on kovin lyhyt verrattuna luonnonkiertokulkuun. Vaikka on totuttu, että Suomen luonnossa vuodenajat muuttavat ympäristöä muutaman kuukauden syklillä, puiden eliniän ollessa useita vuosikymmeniä, katsoo ihminen metsää helposti pysyvänä olotilana. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan metsä elää ja sillä on alku ja loppu puiden elinkaaren mukaisesti. Kansallispuistoissa pyritään säilyttämään luonto sellaisena kuin se on ilman ihmisen vaikutusta. Kansallispuistojen kauneus tulee tietenkin aidosta, koskemattomasta luonnosta. Sielläkin saattaa myrsky tai metsäpalo aiheuttaa dramaattisia muutoksia.

Ruokolahden reitilläkin on paikoin nähtävissä kohteita, joissa on ns. vanhan metsän ominaisuuksia, kuten paljon lahopuuta sekä kaatuneena että pystyssä. Kulkeminen pelkästään tällaisessa metsässä voi olla yksitoikkoista.
Etelä-Suomessa ns. kiertoaika talousmetsissä on 80-100 vuotta. Se tarkoittaa, että tuossa iässä metsikkö ei kasva enää niin paljon, että kasvatusta kannattaa taloudellisesti ajatellen jatkaa - puusto kannattaa uudistaa. Metsä on omistajalleen myös taloudellinen sijoitus, jolta odotetaan tuottoa. Kansantaloudellisesti  metsävarat ovat teollisuuden raaka-ainelähde, jonka varassa maamme on vaurastunut ja joka edelleen takaa työn monelle suomalaiselle.  Tämä näkökulma auttaa suhtautumaan hakkuisiin. On hienoa, että jokamiehenoikeuksilla on mahdollista hyödyntää metsäympäristöä myös virkistykseen! Vrt. maatalousmaa, joka on alun perin myös ollut metsämaata, joka on otettu toiseen käyttöön ja on siirtynyt pois 'jokamiehen' ulottuvilta.


Metsänhakkuilla on myös myönteisiä puolia retkeilijän kannalta. Ensinnäkin hakkuuaukot avaavat näkymiä maisemaan. Lisäksi vaihtelevan ikäiset metsikkökuviot tarjoavat metsäekologiasta kiinnostuneelle kulkijalle paljon tutkittavaa. Hakkuuaukon kohdalla voi tarkastella, pyritäänkö metsän uudistuminen saamaan aikaan luontaisesti siemenpuiden avulla, onko tehty kylvö vai näkyykö istutustaimia. 

Hakkuuaukko avaa näkymiä maisemaan muutamaksi vuodeksi.
Talousmetsän vaihtelevan ikäiset metsikkökuviot tarjoavat kulkijalle paljon tutkittavaa. Hakkuuaukon kohdalla voi tarkastella, pyritäänkö metsän uudistuminen saamaan aikaan luontaisesti siemenpuiden avulla, onko tehty kylvö vai näkyykö istutustaimia.

Terhakka kuusentaimi elämänsä alussa.
Elinvoimaiset taimikot ja hyvin kasvuun lähteneet nuoret kasvatusmetsät ovat myös ilo retkeilijän silmälle.
Tämä alue oli ruma aukko Myllykosken lähellä kymmenkunta vuotta sitten. Muutaman vuoden kulutta maisema on taas sulkeutunut, kun puut kasvavat vielä muutaman metrin pituutta.

 
Talousmetsät muodostavat Etelä-Karjalan retkeily-ympäristön, jossa maakunnan asukkailla olisi hyvä tilaisuus oppia metsäekologiasta ja metsien kasvatuksesta. Tutustukaamme omaan maakuntaan, joka on pullollaan kauniita paikkoja ja mielenkiintoisia kohteita!


Ruokolahden retkeilyreitti kulkee yksityisillä ja metsäyhtiöiden mailla. Reittiä perustettaessa tehtiin sopimus 103 maanomistajan kanssa.


Teksti ja kuvat Hanna Ollikainen







tiistai 23. syyskuuta 2014

Virkistysaluesäätiön rooli retkeilypalvelujen ylläpitäjänä

Aktiiviretkeilijä ihmetteli virkistysaluesäätiön Facebook-sivun keskustelussa virkistysaluesäätiön funktiota. Säätiön rooli Etelä-Karjalan retkeilypalvelujen tuottajaverkostossa on monelle epäselvä, joten yritänpä avata kuviota tässä kirjoituksessa.

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön tarkoitus
Aloitan otteella  Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön säännöistä:

Sääntöjen 2§ mukaan 

" Säätiön tarkoituksena on voittoa tavoittelematta turvata säätiön toiminnassa mukana olevien kuntien asukkaiden virkistys-, matkailu- ja vapaa-ajankäyttöön soveltuvien alueiden ja reittien käyttömahdollisuudet Etelä-Karjalassa.
Tarkoituksensa toteuttamiseksi säätiö hankkii omistukseensa maa- ja vesialueita, koordinoi maakunnallisten ulkoilu- yms. reittien suunnittelua ja ylläpitoa sekä järjestää kuntien asukkaille virkistys- ja vapaa-ajankäyttöön soveltuvia palveluja. "

Virkistysaluesäätiö perustettiin alun perin kuntien yhteisten, Saimaan rannoilta ja saarista hankittavien virkistysalueiden ja retkisatamien omistajaksi ja  ylläpitäjäksi. Sittemmin säätiö on hankkinut alueita Hiitolanjoelta ja lintutornikohteet Parikkalasta sekä tehnyt sopimuksia laavukohteista Lappeenrannnassa ja Ruokolahdella. Reitit lisättiin tähän pykälään muutama vuosi sitten, mutta toistaiseksi kuntien perustamia retkeilyreittejä ei ole siirretty virkistysaluesäätiön vastuulle.

Koordinonti ja kehittäminen
Sääntöjen 2§:n toisessa kappaleessa mainittua koordinointia ovat esimerkiksi säätiön hallinnoimat hankkeet, joihin on haettu EU-ohjelmarahoitusta retkeilyinfran rakentamiseen sekä retkeilykulttuurin ja huoltotoiminnan kehittämiseen. Hankkeita toteutetaan yhdessä kuntien kanssa, kuten vuonna 2014 Retkeilyn informaatio ja huolto-hankkeessa. Säätiön hallinnoimalla hankkeella palkattiin reittihuoltaja, joka kävi kaikissa kunnissa reittihuoltajien kanssa kunnostamassa merkintöjä. Hankkeessa on myös teetettiin reittiviittoja kuntien tilausten mukaan. Viittojen asennus maastoon jäi kuntien reittihuollon tehtäväksi.

Toinen koordinointitehtävä on retkeilypalveluista tiedottaminen. Koska retkeilyreittien ja kohteiden ylläpitäjät ovat maakunnassamme niin moninainen joukko, on virkistysaluesäätiö ollut mukana keräämässä ja ylläpitämässä aineistoja maakuntaportaalin Retkikohderekisteriin. Myös Facebookissa virkistysaluesäätiön sivuilla voidaan tiedottaa kaikesta maakunnan retkeilyyn liittyvästä.

Säätiön rooli on olla Etelä-Karjalan retkeilyn kehittäjän  'yleismiesjantunen' tai 'keskusvaraamo', joka välittää tietoa kohteiden käyttäjille ja myös toisinpäin säätiölle tulleet palautteet sinne minne palaute kulloinkin kuuluu. Kaikessa tiedottamisessa mennään palvelut ja asiasisältö edellä, tarkoitus ei ole niinkään esitellä säätiötä vaan kohteita ja toimintaa. Siksi ehkä virkistysaluesäätiö onkin jäänyt vähän tuntemattomaksi.

Palaute on aina tervetullutta
Reittien ja laavujen käyttäjän on usein vaikea tietää kuka vastaa kohteesta. Jos ylläpitäjä ei ole tiedossa, palautetta kaikista kohteista voi antaa virkistysaluesäätiön sivujen palautelomakkeella tai sähköpostilla. Vuosittain palautetta säätiön kautta tuleekin muutama kymmenen kertaa. Koskeepa asia säätiön omia kohteita tai kuntien ylläpitämiä reittejä tai kohteita, palaute menee kohteen vastuutaholle.

Miten nopeasti korjaavat toimenpiteet kulloinkin toteutuvat, riippuu täysin tapauksesta: millainen ongelma tai ehdotus / mikä kohde / kuka huoltaa jne. Viimeksi viime perjantaina Savitaipaleen Orrainpolun kiertäneeltä lappeenrantalaiselta tuli muistutus käymälän tyhjennystarpeesta sekä tieto Onkilammen laavun vallanneesta ryhmästä. Viesti meni edelleen Savitaipaleen kuntaan, missä käymälä on jo luvattu kolata piakkoin. Laavun 'valtaustilanne' tai muu käyttäjien havainnot tuovat ylläpitäjille tietoa mitä kohteilla tapahtuu, kun valvontahenkilökuntaa ei todellakaan ole.

Yleisesti ottaen palautetta tulee vähän käyttäjämääriin verrattuna. Joissain kohteissa on vieraskirjoja, joissa on eniten kiitosta hienoista palveluista. Muu spontaani palaute on enimmäkseen huomioita korjaustarpeista tai parannettavista asioista. Tämä ns. 'huono palautekin' on erittäin tarpeellista, siitä huoltovastaavat saavat ajankohtaista tietoa missä pitää tehdä jotain.

Retkeilykulttuuri Etelä-Karjalassa
Virkistysaluesäätiöllä on yhdessä Kymenlaakson virkistysalueyhdistyksen kanssa päättymässä kaksivuotinen Kaakkois-Suomen retkeilykulttuurihanke. Tässä on tuotettu ohjeistusta retkeilijöille kolmella kielellä. Vaikka tarve hankkeelle lähti ulkomaalaisten retkeilijöiden ohjaamisesta, myös suomalaisia ja paikallisia retkikohteiden käyttäjiä on haastettu mukaan.

Mitä voi paikallinen retkeilijä tehdä maakunnan retkeilykulttuurin hyväksi?
  • Vieraspaikkakuntalaisten ja ulkomaalaisten kanssa keskustelu ystävällisesti retkikohteilla. Tietysti paikallistenkin kanssa, Karjalassa osataan haastella!
  • Toimia esimerkkinä roskattoman retkeilyn toteuttamisessa.
  • Tiedottaa reittien ja kohteiden ylläpitäjille maastossa havaitsemistaan korjaus- ja kunnostustarpeista tai muista yllättävistä muutoksista, kuten vahingonteoista, polulle kaatuneista puista tai metsänhakkuista.
  • Myös huomautukset polttopuutarpeista ja käymälän huollosta ovat ylläpitäjille hyödyksi, se on muistutus pikaisesta asian kuntoon saattamisen tarpeesta. Toki näitä seurataan huollon toimesta, mutta joskus huoltoväli voi venähtää, ja silloin huomautus on paikallaan.
  • Kaikki tieto ja palaute havainnoista liittyen käyttäjämääriin tai käyttäjäryhmiin. Osallistuminen keskusteluihin tässä blogissa tai Facebookissa - tätä emme ole valitettavasti saaneet vielä käyntiin laajemmassa mitassa.
Yhteistyöllä saadaan aikaan enemmän
Etelä-Karjalassa ei ole Siikalahden lintukosteikon ohella mitään muita Metsähallituksen ammattiorganisaation tuottamia retkeilykohteita. Retkikohteet ovat paikallisesti kuntien tai virkistysaluesäätiön, joskus myös kyläyhdistysten vastuulla. Koska käytettävissä oleva rahoitus luontokohteiden ylläpitoon on pieni, pyritään monen toimijan yhteisillä voimilla avata oman maakunnan luonto kaikille helpommin saavutettavaksi. Jos tähän saadaan mukaan aktiivisia reittien käyttäjiä ja maastossa liikkuvia, on heistä suuri apu ylläpitäjille. Kaikki tieto ja palaute on arvokasta.

Hanna Ollikainen
Kirjoittaja on Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toiminnanjohtaja

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Rajojen reitti taas kierrettävissä

Parikkalan kunnassa, Oronmyllyltä Pöröpeikon polulle E10-kaukovaellusreittiä pitkin kulkeva Rajojen reitti oli jonkin aikaa pois käytöstä puutteellisten reittimerkintöjen vuoksi. Reitillä oli tapahtunut maanomistajien toimesta melko voimakasta maaston muokkausta, jolloin reittimerkinnätkin olivat hävinneet.

Tänä kesänä (2014) tilanne on kuitenkin korjaantunut ja Rajojen reitti on merkitty uudelleen. Reitin oranssit maalimerkinnät on vahvistettu Oronmyllyltä Pöröpeikon polun laavulle asti sekä sellaisissa kohdissa, joissa ei maalimerkkejä ole ollut mahdollista laittaa puihin, reitti on merkitty oranssipäisillä tolpilla. Lisäksi reitillä on suoritettu raivausta sekä niittoa ja erään hakkuuaukean läpi kulkevalla reittiosuudella reitille on rakennettu kaksi siltaa kaiteineen, joita pitkin pääsee ylittämään hakkuuaukean ojat.

Rajojen reitin taukopaikoille, eli Soininmäen kodalle, Suuri-Varpasen laavulle sekä Pörölammen laavulle on toimitettu kolmella kielellä olevat Retkeilijän säännöt -kyltit. Näitä kylttejä on löydettävissä lähes kaikista muistakin Parikkalan alueen retkeilykohteista. Kyltit ohjeistavat suomeksi, englanniksi ja venäjäksi luonnossa liikkujia toimimaan vastuullisesti sekä toiset retkeilijät huomioon ottavasti.

Rajojen reitillä on paljon nähtävää ja reitti on mahdollista kulkea yhdessä päivässä. Rajojen reitin varrelle jäävät muun muassa Salkojärvi hienoine maisemineen sekä korkealla Ristimäellä sijaitseva historiallinen rajamerkki. Reitillä on myös mahdollista kuluttaa enemmänkin aikaa ja yöpyä vaikka Soininmäen kodalla tai Pörölammen laavulla. Näissä molemmissa kohteissa on omat hienoutensa. Soininmäen kota sijaitsee vanhalla asuinpaikalla ja kodan maastossa on mahdollista nähdä kuukkeleita! Kuukkeli on kesy ja utelias lintu. Jos sen joskus saa käymään kämmenellään, sitä kokemusta ei unohda koskaan. Pörölammen laavulla puolestaan on mahdollisuus saunoa. Lammen rannassa sijaitsevan saunan vuokrauksesta vastaa Parikkalan latupiiat ja –pojat, jotka hoitavat myös Pöröpeikon polun reittihuollon.  Saunan varaustilannetta ja avainta voi kysellä numeroista  050-465 2462 tai 050-307 481.

Pörölammen laavulle päästyään Rajojen reitin kulkija voi vielä halutessaan kiertää Pöröpeikonpolun ja onpa vielä mahdollista jatkaa siitäkin eteenpäin E10-kaukovaellusreittiä pitkin Rautjärven kunnan puolelle ja kohti Haukkavuorta . Kaiken kaikkiaan maastoon merkitty E10-reitti jatkuu Rautjärven ja Ruokolahden kautta aina Imatralle asti. Rajojen reitti on tärkeä ja oleellinen osa E10-reittiä.

Tervetuloa Rajojen reitille!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Joutsenon retkeilyreiteillä ei eksy enää

Retkellä Joutsenossa
Vielä ennen kesäkuun puoliväliä (16.6.2014) oli retkeilijällä riski eksyä Joutsenon retkeilyreiteillä. Vaan nyt, kaksi kuukautta myöhemmin, asia on toisin. Joutsenon alueella on tehty mittavat kunnostustyöt retkeilyreitistöön.

Harva joutsenolainen tai ulkopaikkakuntalainen tietää, että alueella kulkee retkeilyreittejä tai sitä, kuinka hienoja maisemia ja näköalapaikkoja reittien varrella pääsee näkemään ja kokemaan.

Kartoitusta
Lähdin kartoittamaan Joutsenon retkeilyreitistön tilannetta kiertämällä kaikki reitit läpi ja kirjaamalla ylös huomioita ja puutteita. Välillä olinkin kotikuntani metsissä täysin eksyksissä, mutta kartan avulla löysin itseni pois metsästä. Reittien maalatut merkit olivat osittain rapistuneet kokonaan pois ja reiteillä oli paljon risteyksiä ja tiukkoja käännöskohtia, jotka kaipasivat maalattujen merkkien lisäksi opastuskylttejä. Yleisiä huomioita olivat myös kaatuneet puut ja esimerkiksi yhdet rikkinäiset pitkospuut.

Sinistä väriä ja tolppia
Kartoitusten jälkeen otin pensselin käteeni sekä maalipurkin ja muut välineet reppuun ja lähdin kiertämään reittejä uudemman kerran. Puut saivat sinisiä maalimerkkejä tiheämmin. Metsässä täytyi pohtia, mihin puuhun merkki maalataan, jotta se näkyisi seuraavalle merkille parhaiten. Lisäksi myös vesuri heilui metsässä ja raivasi reittejä helppokulkuisemmiksi.


Maalausurakan jälkeen työt jatkuivat tolppien pystytyksellä. Päätimme, että metsäautoteille pystytämme retkeilijämerkeillä varustettuja tolppia n. 150–200 metrin välein, eli siis hieman harvempaan kuin metsään. Vaikka seuraavaa merkkiä ei ajoteillä näekään, niin retkeilijän tulee luottaa siihen, että reitti jatkuu suoraan niin kauan kunnes vastaan tulee seuraavassa käännöskohdassa nuoliopasteita.

Reittiviittoja
Nuolikyltti Tujulan reitillä
Tolppien pystytyksen jälkeen jatkui opastuskylttien pystytys maastossa. Opastuskyltit tehtiin käsityönä alusta loppuun. Uusia, kirjailtuja opastuskylttejä on saatu maastoon runsaasti. Yhteensä noin 31 kirjailtua opastuskylttiä on viety maastoon ja lisäksi yli 20 pystytettyä nuolikylttiä löytyy reiteiltä. Kyltit tuovat turvallisuuden tunnetta reiteille eikä retkeilijällä ole eksymisen riskiä.
Tällä hetkellä retkeilyreitistön kartat löytyvät Lappeenrannan kaupungin sivuiltaOsalle reiteistä on tullut pieniä muutoksia ja siksi reittien kartat uusitaan lähiaikoina.




Joutsenon retkeilyreitit
1.      Joutsenon urheilukeskus – Myllymäki 8,0 km
      Reitti lähtee Joutsenon urheilukeskuksesta ja kulkee useamman kilometrin sorapintaista maantietä pitkin ennen poikkeamista metsäpoluille.


Reitin loppupäässä saattaa kesäisin nähdä vilauksen koti-eläimistä, sillä Myllymäessä sijaitseva Kotieläinmetsä on reitin varrella. Levähdyspaikkana Lohionginta Korpikeidas mahdollistaa myös kirjolohien kalastamisen ympärivuotisesti.


Myllymäen huipulta aukeavat upeat maisemat Joutsenon alueelle. Maisemat ovat pienen kipuamisen arvoisia.

Reitin siniset merkit ovat maalattu uudelleen tiheämmin. Lisäksi reittiä on raivattu helppokulkuisemmaksi, vaikkakin reitillä on edelleen suuri kaatunut puu, joka kaipaa järeämpiä aseita raivaamiseen.

Näköala Myllymäen huipulta

2.      Joutsenon urheilukeskus – Tujulan laavu (Himanmäki) 7,8 km
Urheilukeskuksesta Himanmäkeen kulkevalla reitillä saa nähdä monenlaista maastoa ja metsää, mikä tekeekin reitistä monipuolisen ja mielenkiintoisen. Upeat näköalat tarjoava Himanmäki on mukava retkikohde, jossa on sekä laavu että vuokrattava kota.
Reitin siniset merkit ovat maalattu uudelleen paremmin huomattaviksi ja merkkejä on lisätty tiheämmin. Reitille on lisätty opastuskylttejä sekä retkeilijämerkki -tolppia, jotta retkeilijän on helpompi liikkua luonnossa ja eksymisen vaaraa ei ole.  Lisäksi reittiä on raivattu helppokulkuisemmaksi.
Reitille sattuu pellon ylitys (noin 250–300 m), jolla ei ole maalattuja merkkejä tai tolppia. Retkeilijällä ei kuitenkaan ole eksymisen vaaraa kunhan malttaa jatkaa matkaansa suoraan pellon poikki.
Tujulan laavu Himanmäellä
                                       
3.    Katralammen kierros 15 km 
      (Myllymäki – Vesikkolan maja - Katralampi – Kiukkaanlampi – Myllymäki)


Myllymäeltä lähtevällä patikointireitillä on monenlaista metsää ja maaseutumaisemaa. Koko lenkin pituus on 15 km, mutta sitä voi lyhentää oikaisemalla teitä pitkin.
Katralammenlaavu on yksi vaellusreitin levähdyspaikoista. Katralammen laavu tunnetaan myös nimellä Sikalaavu. Korkealla kalliolla sijaitsevalta laavulta avautuu erämaiset näkymät Katralammelle. Lisäksi reitin varrella on Vesikkolan maja, jossa on grillikatos. Kiukkaanlammen Leijonalaavu sijaitsee pienen poikkeaman päässä reitiltä Ukonhautojen alueella Kiukkaanlammen lähellä.
Mikäli koko Katralammen kierros tuntuu liian raskaalta ja pitkältä, on mahdollista tehdä lyhyempiäkin vaelluksia: Vesikkolan maja – Katralampi (2,7 km), Katralampi – Kiukkaanlampi (3,7 km), Myllymäki – Katralampi (4,0 km).
Reitin siniset merkit on maalattu uudelleen paremmin huomattaviksi ja merkkejä on lisätty tiheämmin. Reitille on lisätty opastuskylttejä sekä retkeilijämerkki -tolppia, jotta retkeilijän on helpompi liikkua luonnossa ja eksymisen vaaraa ei ole.  Lisäksi reittiä on raivattu helppokulkuisemmaksi.
Vielä kunnostusta vailla ovat reitin rikkinäiset pitkospuut, mutta uusien tekeminen on jo laitettu aluilleen.
Opastekyltit Katralammen risteyksessä
     4.      Myllymäki – Haukvuori – Vesikkolan maja (3,6 km + 1,9 km + 2,7 km)


Opaskyltti Haukvuorella
Korkealla kalliolla sijaitseva Haukvuoren laavu on 3,6 km päässä Myllymäestä. Halutessaan retkeilijä voi kulkea samaa polkua takaisin Haukvuoresta, jolloin reitille tulee matkaa noin 7 km. Koko 8,2 km reitin varrella on lisäksi Vesikkolan metsästysmaja grillikatoksineen.
Reitin merkit olivat jo varsin rapistuneet ja puskaa oli kasvanut haitaksi asti. Nyt kuitenkin reitin siniset merkit ovat maalattu uudelleen paremmin huomattaviksi ja merkkejä on lisätty tiheämmin. Reitille on lisätty opastuskylttejä sekä retkeilijämerkki -tolppia, jotta retkeilijän on helpompi liikkua luonnossa ja eksymisen vaaraa ei ole.  Lisäksi reittiä on raivattu helppokulkuisemmaksi.

5.      Ukonhaudat – Kiukkaanlampi –lenkki (0,9 km + 1,9 km + 1,5 km)
Kiukkaanlammenlaavu eli Leijonalaavu on Joutsenon vaellusreitistön taukopaikka Ukonhautojen suppa-alueella, joka on suojeltu Natura-kohde. Ukonhaudat ovat jääkauden jälkeensä jättämiä suppia Salpausselän kangasmaastossa. 

Ukonhautojen alue on topografialtaan (pinnanmuodostukseltaan) ja maisemakuvaltaan poikkeuksellisen edustava yhtenäinen pohjois-eteläsuuntainen harjumuodostuma, jonka keskellä kulkevassa syvässä ja jyrkkärinteisessä uomassa muun muassa suorantainen Kiukkaanlampikin on. Kiukkaanlammelle pääsee myös Myllymäestä, josta matkaa on noin 2,5 km. Laavulle voi retkeillä yhdessä lasten kanssa ja pysähtyä syömään eväitä.
Reitin siniset merkit ovat maalattu uudelleen paremmin huomattaviksi ja merkkejä on lisätty tiheämmin. Lisäksi reittiä on raivattu helppokulkuisemmaksi.

6.      Lampikankaan lenkki (0,9 km + 0,9 km + 1,5 km)
Joutsenon keskustan välittömässä läheisyydessä kulkeva Lampikankaan kierros on sopivan mittainen polkujuoksulenkki. Retkeilijän ei tarvitse murehtia liikenteen äänistä koko ajan, vaikka reitti kulkee osittain lähellä asuinaluetta.
Reitin siniset merkit ovat maalattu uudelleen paremmin huomattaviksi ja merkkejä on lisätty tiheämmin. Reitille on lisätty opastuskylttejä sekä retkeilijämerkki -tolppia, jotta retkeilijän on helpompi liikkua luonnossa ja eksymisen vaaraa ei ole. Reitillä on toistaiseksi vielä muutama kaatunut puu, jotka tulee poistaa.

7.      Joutsenon urheilukeskus – Ahvenlammen laavu 5,7 km
Lampikankaan kautta kulkeva reitti jatkuu 6-tien ali Ahvenlammelle. Ahvenlammen laavulla voi nauttia eväitä ja lammessa voi pulahtaa uimassa.
Ahvenlammen ympärille on sijoiteltu ulkokuntosalilaitteita kolmelle eri pisteelle. Lammen kierroksella on oiva mahdollisuus tehdä lihaskuntoliikkeitä vaelluksen ohessa.
Reitin siniset merkit ovat maalattu uudelleen paremmin huomattaviksi ja merkkejä on lisätty tiheämmin. Reitille on lisätty opastuskylttejä sekä retkeilijämerkki -tolppia, jotta retkeilijän on helpompi liikkua luonnossa ja eksymisen vaaraa ei ole.

Opastekyltti. Reitti Ahvenlammelle kulkee 6-tien ali.
   8.      Ahvenlammen kierros 2,3 km

Ahvenlammen ympärille on sijoiteltu ulkokuntosalilaitteita kolmelle eri pisteelle. Lammen kierroksella on oiva mahdollisuus tehdä lihaskuntoliikkeitä vaelluksen ohessa. Ahvenlammen kierros on sopivan mittainen juoksulenkki ja sen voi halutessa kiertää useamman kerran.



Reitin siniset merkit ovat maalattu uudelleen paremmin huomattaviksi ja merkkejä on lisätty tiheämmin. Reitille on lisätty opastuskylttejä sekä retkeilijämerkki -tolppia, jotta retkeilijän on helpompi liikkua luonnossa ja eksymisen vaaraa ei ole.


Ahvenlammen reitin varrella voi pysähtyä ulkokuntosalilaitteissa.

9.      Haukilahden reitti 5,3 km
Haukilahden reitti kulkee Haukilahden metsissä. Reitillä on Haukilahden maja, jossa on majan lisäksi urheilukenttä ja grillikatos, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Reitin merkit ovat maalattu uudelleen ja reitille on kymmenkunta uutta tolppaa ja opastenuolta.

Pieni miinus Haukilahden reitissä on se, että retkeilijän tulee ottaa huomioon, että reitti ei ole sidoksissa muihin retkeilyreitteihin. Toivon mukaan lähitulevaisuudessa näin ei enää olisi.

Haukilahden maja ja grillikatos
10.  Hinkanranta – Imatran kylpylä 17 km
Joutsenon Hinkanrannasta Imatran kylpylälle kulkeva reitti kulkee osittain Saimaan äärellä. Reitin lähettyvillä ovat Holiday Club Saimaa Rauhassa sekä Imatran kylpylä. Retkeilijä saa nauttia suurista korkeuseroista ja upeista vesimaisemista pitkin reittiä.


Reitti on osittain maalattu uudelleen ja retkeilijämerkillä varustettuja tolppia on pystytetty Joutsenon päätyyn. Kuitenkaan koko reittiä ei ole päästy kunnostamaan, koska reitti saattaa muuttaa kulkuaan hieman.


Teksti ja kuvat
Karoliina Ahtiainen
Joutsenon Kullervo ry